Senior advisor Jarmo Kökkö on Helsingin Diakonissalaitoksen emeritus diakoniajohtaja, jonka kiinnostuksen kohteena ovat yhteisöt ja yhteisöjen rooli yksilöiden voimaantumisessa. Jarmo Kökkö oli alustamassa aiheesta ”Ihmisarvo toteutuu yhteisössä” hankkeemme seminaarissa 3.4.2019

Ubuntu

Eteläisessä Afrikassa yhteisön perusidea on oivallettu iät ja ajat sitten. Ydinkäsite on ”ubuntu”: minä olen koska sinä olet. Kukaan ei tule itsekseen muuten kuin toisiaan vasten. Olemme keskinäisessä kasvu-, kehitys- ja mielekkyyssuhteessa. Emme ole olemassa itseämme vaan toisiamme varten.

Osallisuus yhteisöön syntyy teoista yhteisön hyväksi

Aristoteles sanoi osapuilleen näin: Onnellinen elämä toteutuu silloin, kun ihminen saa käyttää kykyjään ja taitojaan sen yhteisön hyväksi, johon hän kuuluu sekä kokee olevansa yhteisön arvostettu jäsen. Klassikkofilosofi osuu ytimeen. Elämä on mielekästä, kun voin hyödyttää omia yhteisöjäni niillä lahjakkuuksilla, kyvyillä ja voimavaroilla, joita minulla on. Ja samalla kokea, että tulen tunnistetuksi ja saan arvoa yhteisössäni.

Ketkä ovat näitä lahjakkaita, kyvykkäitä ja voimavaraisia resurssihenkilöitä? Kokemuksesta tiedän, että lähes jokainen. Kyvyttömiä ihmisiä ei juuri ole. Rajallisuutta on kyllä, jokaisessa, mutta ei kyvyttömyyttä. Esteellisyyttä löytyy, useimmissa, mutta ei lahjattomuutta. Köyhyyttäkin on, mutta harvemmin voimavarattomuutta.

Yksinäisyys, erillisyys ja kohtaamattomuus hautaavat alleen sen potentiaalin, mikä ihmisissä on. Kyvykkyydet voidaan kuitenkin houkutella esiin. Parhaiten se onnistuu vuoropuhelussa muiden kanssa.

Yhteisöjen rakentaminen vahvistaa sen jäseniä

Voiko yhteisöjä rakentaa? Kyllä voi. Melkein missä tahansa. Maailmalla on runsaasti testattuja yhteisöllisen toiminnan työkaluja. Esimerkiksi eurooppalaisessa yliopistojen ja praktikkojen verkostossa on luotu CABLE (Community Action Based Learning for Empowerment) –ohjelma, jonka avulla voidaan lyhyessä ajassa synnyttää yhteisöllistä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, jossa arkea muutetaan yhdessä positiiviseen suuntaan.  CABLEn juuret ovat freireläisessä pedagogiikkassa, josta on noussut paljon vastaavaa metodiikkaa. Suomessa CABLEa on sovellettu monissa vaikeissa elämäntilanteissa esimerkiksi työttömien, päihderiippuvaisten, asunnottomien ja turvapaikanhakijoiden parissa. Erinomaisin tuloksin.

CABLE lähtee liikkeelle oman identiteetin tutkimisesta. Mistä historiasta tulen? Mitkä ovat elämäni arvoja? Mikä elämääni kantaa tässä ja nyt? Prosessi etenee voimavaratyöskentelyyn: missä olen tai olen ollut hyvä? Ei ole ryhmää tai porukkaa ilman lahjakkuutta.  Tämän jälkeen CABLE suuntaa kiinnostuksen omaan arjen toimintaympäristöön. Tutkimusmatkalla arjen näyttämöille kirkastuvat jokapäiväisen elämän pullonkaulat. Ja ahtaumien syyt. Jotka sitten käännetään mahdollisuuksiksi.

Kyvykkyyksien löytyminen tuo yhteisöön voimavaroja

Mitä voimme porukalla ryhtyä tekemään, jotta arki olisi parempaa? Seuraa tavoitteellista, usein projektoitua toimintaa – ja muutos. Norjassa on kehitetty yhteistyössä itä-afrikkalaisten kumppaneiden kanssa metodi nimeltä ”Use Your Talents”. Siinäkin lähtökohtana on omien ja yhteisön kyvykkyyksien tunnistaminen ja käyttöönotto.

Afrikkalaisissa konteksteissa Namibiassa ja Madagaskarilla CABLE ja Use Your Talents synnyttivät köyhissä kylissä ja kaupunkien slummeissa mikro-osuuskuntia, tuotantoa ja yritystoimintaa. Metodien erityinen ansio on kuitenkin se, että ne vahvistavat yhteisöjen kykyä elää yhdessä.

Yhteisöllisillä otteilla pystymme käyttämään erilaisuutta voimavarana ehkäisemään vastakkainasetteluja.

Jarmo Kökkö
emeritus diakoniajohtaja, senior advisor