Hankkeemme yhteisötyöntekijä Merja Kivinen kertoo, miten yhteisöllisyys on Kotipirtissä vahvistunut ja mikä sen vahvistumiseen antoi sysäyksen.

Yhteisöllisyyteen ja sen kehittymiseen tarvitaan asiasta innostuneita ihmisiä eikä se suinkaan synny hetkessä, vaan se tarvitsee aikaa kehittyäkseen niin, että se juurtuu yhteisön arkeen. Se tarvitsee myös rohkeutta ja toisiinsa luottavan ilmapiirin, jotta rohkenee muuttamaan omia totuttuja toimintatapoja ja ajatusmaailmaa. Yhteisöllisyys vaatii työyhteisössä myös tietynlaisen hierarkian unohtamista, unohdetaan siis tittelit ja kohdataan jokainen vastaantuleva tasavertaisena yhteisön jäsenenä.

Sysäys yhteisöllisyyteen Kotipirtissä

Kotipirtissä yhteisöllisyyden kehittäminen on aina ollut tärkeää, mutta todellisen sysäyksen sen sai tänä keväänä, kun työtoverini sai idean, että meidän pitää osallistua maailmalla levinneeseen Jerusalema- tanssihaasteeseen.  Alun kauhistelun jälkeen jokainen harjoitteli tanssikuvioita omalla panoksellaan, alkuun pienissä ryhmissä, mutta viimein tanssittiin suurella joukolla pitkin Kotipirtin käytäviä. Tanssijoukon kasvaessa myös innostus kasvoi. Tanssi päätettiin kuvata vappujuhlissa.

Juhlien kuvaaminen ja asukkaiden mukaan tuleminen tuotti kaikille vain ja ainoastaan onnistumisen riemua. Toisten kannustus ja rohkeus heittäytyä tanssin pyörteisiin auttoi meitä kaikkia innostumaan ja laittamaan itseämme likoon. Innostusta lisäsi mielestäni myös se, että henkilökunnasta kaikki olivat mukana, tavalla tai toisella, unohtamatta vapaaehtoisia ja naapureita. Mielestäni todellinen yhteisöllisyyden tunne alkoi kehittymään juuri tästä tanssihaasteesta, yhdestä innokkaasta joka omalla innostumisella sai myös muut innostumaan. Tästä tanssin ja yhdessä tekemisen riemusta voimme nauttia ja siihen riemun tunteeseen palata aina tarpeen tullen, katsomalla juhlahumua YouTubesta.

Vappujuhlien jälkeen

Juhlien jälkeen on selkeästi tuntunut siltä, että enää emme ole eri osastojen työntekijöitä, vaan olemme yksi iso yhtenäinen työyhteisö. Lähennyimme toisiamme ja vaikka toimimmekin arjessa omilla osastoillamme, niin tanssin voimalla näitä näkymättömiä raja-aitoja kaadettiin ja uusia ovia avattiin.

Myönteinen kehitys jatkui ja sitä pidettiin myös yllä erilaisten yhteisten tapahtumien yhteydessä niihin asukkaiden ja vapaaehtoisten kanssa osallistumalla. On ollut kyläfestarit ja yhteisöviljelmät, pelit, kerhot, leivonnat, laulut ja tanssit sekä paljon muuta. Enää emme touhuile vain omalla osastollamme, vaan kaikki toiminta on avointa koko Kotipirtin joukolle.  Yhdessä tekeminen, oleminen ja kokeminen synnyttää hyvää tunnetta yhteisössä ja sitä kannattaa vaalia. Kun yhteisöllisyyden tunteen saavuttaa, siitä kannattaa pitää kiinni, mutta sitä pitää muistaa myös ruokkia, ettei se pääse hiipumaan.

Yhteisöllisyys on arjessa sitä, että autetaan, kannustetaan ja tuetaan toisiamme, sillä mikään ei ole yhteisössä hienompaa kuin tunne siitä, että olemme yhtä. Myös toisten huomioiminen ja kannustaminen tukee yhteisöllisyyden kehittymistä. Kotipirtissä olemme huomioineet myös toinen toisiamme, työntekijät johtajistoa, johtajat työntekijöitä ja työntekijät toisiaan. Nyt on talossa tekemisen meininki ja tällä tiellä aiomme myös jatkaa.

Toivokaamme, että jokaisessa yhteisössä olisi se liikkeelle paneva voima, joka saa hengen nostatuksen alkuun, koska innostuminen on todistettavasti tarttuvaa. Meillä Kotipirtissä se ainakin toimi.

Merja Kivinen
yhteisötyöntekijä