Raakel Hihnala muutti 83-vuotiaana uudelle paikkakunnalle lähemmäs lapsiaan. Sosionomiopiskelija Kati Tuomisto haastatteli Raakelin tunnelmia puoli vuotta muuton jälkeen.

Uuden elämän aloitus on asennekysymys

Uuden elämän aloitus uudella paikkakunnalla ei ole koskaan helppoa. Saati sitten vanhemmalla iällä. Vanhemmalla iällä muuttaminen on mielestäni asennekysymys. Työelämässä ymmärsin, että ennen 80 ikävuotta on ajateltava, että ei välttämättä pystykään omassa omakotitalossa asumaan loppuelämäänsä. Pitää ajoissa alkaa pohtimaan, missä loppuelämänsä haluaa viettää.

Muutto lähemmäs omaisia

Kun aloin lasteni kanssa pohtimaan uutta asuinpaikkakuntaa, halusin lähelle lapsia ja lastenlapsia, mutta en kaupungin ydinkeskustaan. Halusin metsää takapihalle ja sen minä täällä Tesomalla sain. Tietysti muutto myös jännitti. Miten arki lähtisi sujumaan uudella paikkakunnalla? Löytyykö sellaista kaveria, joka olisi samanlainen ja liikkuisi samoissa paikoissa? Ja löytyihän sellainen todella mukava ystävä ihan seinän toiselta puolelta.

Tiesin uuden kodin olevan paljon pienempi ja etteivät kaikki tavarani mahtuisi sinne. Oli todella raskasta käydä tavaroita ja muistoja läpi, eikä kaikkea vain voi hävittää. Ensin yritin tehdä kaiken kerralla, mutta se tuntui aivan mahdottomalta. Mietin, miten tästä selvitään. Muuttopäivä koitti, muuttoauto tuli, ja siitä selvittiin. Tavaraa on edelleen paljon ja niitä käyn nyt pikkuhiljaa läpi. On parempi käydä muistoja läpi vähän kerrallaan. Näin taakka ei tule liian raskaaksi.

Sopeutuminen uudelle paikkakunnalle

Olen asunut Tampereen Tesomalla nyt noin puoli vuotta. Tuntuu, kuin olisin pudonnut taivaasta oikeaan paikkaan. Tunteeni ovat vain voimistuneet, mitä kauemmin olen täällä asunut, en lähtisi täältä millään pois. Parempaa paikkaa ei varmaan ole, tai ainakaan en sellaista osaa kuvitella.

Tesoma on todella ihana ja rauhallinen asuinpaikka. Ei tämä ole enää sellainen, millaiseksi moni sen kuvittelee. Lisäksi tämä huoneisto on kuin minulle tehty ja minua varten suunniteltu. Nautin saadessani katsella metsään, kun juon aamukahvia tai poljen kuntopyörällä parvekkeella. Sisäpiha on todella mukava ja suojaisa, eikä Tesoman valtatien meteli häiritse yhtään. Positiivista on myös lyhyt matka kaikkien palveluiden pariin.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Suvussamme on paljon yli 90-vuotiaita ja toivon itsekin eläväni yhtä pitkään. Toivon pystyväni kävelemään vielä silloin, koska haluan olla itsenäinen, enkä riippuvainen muista. Suurin toiveeni on uusi tekonivel polveen. Sen jälkeen suurin tavoitteeni on kiertää Tohloppijärvi ympäri. Sitä en ole vielä kertaakaan kiertänyt kokonaan ympäri. Lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapsi sekä tytärteni koirat ovat suuria ilonaiheita elämässäni. Aina pitää olla positiivisella mielellä ja löytää ilon aiheita arjen pienistä asioista.

Raakel Hihnala