Kotipirtin toisen, Etsivä vanhustyö -hankkeen projektisuunnittelija Laura Selin-Hannola pohtii, miten voi vaikuttaa yksinäisyyteen. Etsivä vanhustyö -hanke on toiminut Tesomalla STEA:n hankerahoituksella vuodesta 2017. Kirjoittaja on hankkeen projektisuunnittelija, jolla on pitkä kokemus ikäihmisten kotona asumista tukevista kehittämishankkeista.

Vanha ihminen kurkistaa murheellisen näköisenä ikkunan takaa, raottaa verhoa. Yksinäinen, sinä ajattelet. Syrjäytynyt ja jäänyt vaille tarvitsemiaan palveluita. Niin kuvitetaan ja kuvataan etsivän vanhustyön kenttää ja tehtävää. Ja on totta, että yksinäisiä vanhoja ihmisiä, vailla tarvitsemiaan palveluita on Suomessa kasvava määrä. Etsivä vanhustyö on kuitenkin STEA:n rahoittamassa hankkeessa Tesomalla löytänyt toimintaansa kasvavan joukon ikäihmisiä, joiden elämään on tuotu muutakin sisältöä kuin murheellista ja yksinäistä tuijottelua ikkunasta.

Yksinäisyys tulee pyytämättä ja yllättäen

Pitkään elämään liittyy väistämättä vanhuuden mukanaan tuomia elementtejä. Vanhuus voi olla luopumista puolisosta, läheisistä, ystävistä ja tutuista, joiden kanssa on jaettu pitkään ilot ja surut. Jalka ei nouse niin kuin ennen, uni ei tule. Kolottaa aamulla ja kolottaa illalla. Televisiosta tulee huonompaa ohjelmaa kuin ennen.  Ulkoa kuuluu ihmisten ääniä, tohinaa ja touhua, minä en tunne heitä. Enkä minä enää mihinkään jaksa lähteä. Enkä minä nyt enää mitään tarvitse. Ja sitten tulee se, yksinäisyys.

Toisenlaiset löytöpalkkiot

Tesomalla toimivan etsivän vanhustyön lähtökohta on ollut vähentää yksinäisyyttä. Keinoiksi ovat muodostuneet matalan kynnyksen kohtaamispaikat, tapahtumat ja retket, joiden avulla tuodaan ikäihmisten elämään sisältöä, joka on lähtöisin ikäihmisten toiveista ja tarpeista. Ihmiset löydetään toimintaan mukaan jalkautumalla lähiympäristöön ja tapahtumiin kertomaan toiminnasta. Kerrostalojen kerhohuoneisiin perustetut kohtaamispaikat ovat lisänneet toivotusti yhteisöllisyyttä ja luoneet uusia ystävyyssuhteita naapurustoon. Olemme toiminnassamme todistaneet huikeita muodonmuutoksia, kun äreä ja ulkoasustaan piittaamaton ikäihminen on toiminnan myötä löytänyt elämän kipinän uudelleen. Yhteisön vahvistumisen ja keskinäisen välittämisen lisääntymisen myötä on myös estetty inhimillisiä murhenäytelmiä, joita joskus lööpeistä saa lukea.

Kulttuurin keinoin, taiteen voimalla

Ihmisen löytääkseen on kyettävä tasavertaiseen kohtaamiseen. Etsivän vanhustyön kohtaamispaikossa on ikäihmisillä mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan lähellä kotia vielä silloinkin, kun toimintakyky on jo heikentynyt, eikä osallistuminen kaukana kotoa oleviin toimintoihin enää onnistu. Kulttuuri- ja taidetoiminta on isossa roolissa kohtaamispaikkojen toiminnassa, koska sen avulla tutkitusti voidaan auttaa luomaan uusia sosiaalisia kontakteja, vähentää yksinäisyyden tunnetta, tukea mielen hyvinvointia, tarjota voimaantumisen kokemuksia ja lisätä itseluottamusta ja rohkeutta. Etsivän vanhustyön toiminnassa pyritään saamaan ikäihmisissä aikaan tunne, että on tarpeellinen, tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Tärkein on juuri tämä hetki. Toimintakyvyn ja sosiaalisten kontaktien vahvistuessa mahdollistuu kotona asuminen pidempään, mielekkäämmin ja inhimillisemmin.

Asumisen järjestämisessä uusi mahdollisuus

Etsivässä työssä Tesomalla on havaittu selvästi, että yhteisöllisyyttä ja erilaisia yhdessä asumisen muotoja kuten perhehoitoa ja kimppa-asumista tulisi edelleen kehittää ja tukea. Erityisesti yleishyödyllisessä asuntokannassa voitaisiin tehdä paljonkin yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Yhteiset talkoot ja juhlat lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta taloyhtiöissä, mutta se ei vielä riitä. Erityisesti vanhoissa taloyhtiöissä on hyviä tiloja kokoontumiseen, mutta usein yhdessä tekeminen vaatii ulkopuolisen ohjaajan, jotta tekeminen pysyy kaikille avoimena ja siinä on jatkuvuus. Kasvavaa yksinasuvaa vanhusväestöä ei saa jättää yksin, vaan on tuettava rakenteita, jotka mahdollistavat yhdessäolon, aidon kohtaamisen ja yhteyden toisiin ihmisiin. Tommy Tabermann sen puki sanoiksi runossaan Pieni laulu ihmisestä. ”Ihminen tarvitsee ihmistä/ollakseen ihminen ihmiselle, /ollakseen itse ihminen. / Lämpimin peitto on toisen iho, / toisen ilo on parasta ruokaa./ Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, /olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa./Ihminen tarvitsee ihmistä./Ihminen ilman ihmistä /on vähemmän ihminen ihmisille, /vähemmän kuin ihminen voi olla. /Ihminen tarvitsee ihmistä.” (Maa 1987)

Laura Selin-Hannola
projektisuunnittelija
Etsivä vanhustyö -hanke
Kotipirtti ry