Ikäinstituutin tutkija, dosentti Erja Rappe kiteyttää sen, mitä tavoittelemme Käräjätörmän monisukupolvisessa yhteisökylässä.

Ikä- ja muistiystävällinen asuminen valtavirraksi

Tilastoennusteet ovat jo pitkään kertoneet iäkkäiden määrän kasvavan mutta vasta nyt väestörakenteen muutokseen ollaan tosissaan havahtumassa. Kuuntelin juuri Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapon esitystä, missä hän totesi, että syntyvyyden ennustaminen tarkasti on vaikeaa mutta ikääntyneiden määrän ja eliniän ennusteet toteutuvat hyvin. Ikääntyminen on globaali ilmiö, joka koskettaa kaikkia maita mutta eniten harmaantuvat maat, joissa syntyvyys on alhainen. On ennustettu, että Euroopassa yksi neljästä asukkaasta on yli 65-vuotias vuonna 2050. Suomessa heitä on tällä hetkellä viidennes väestöstä ja määrän ennustetaan nousevan lähes kolmannekseen vuoteen 2050.  Erityisesti vanhempien ikäluokkien osuudet kasvavat: yli 85 vuotiaiden määrän ennustettu kasvu on 152 %:a.

Väestön ikääntyminen näyttäytyy usein kielteisessä valossa. Keskusteluun nousee tuon tuostakin kuntien taloutta kuormittava kasvava palveluiden tarve, huoltosuhteen heikentyminen, hoidon laaduttomuus, iäkkäiden turvattomuuden kokemukset, hoitotyöntekijöiden työn kuormittavuuteen liittyvät ongelmat, omaisten huoli ja hätä. Eikö pitkä ikä olekaan tavoiteltava saavutus yksilöille ja yhteiskunnalle?  Varsinkin muistisairaiden ihmisten lisääntyvä määrä huolestuttaa; miten taata heille riittävät hoivapalvelut.

Vanhakin viihtyy

Ikääntymisen ongelmalähtöisyys kummunnee palvelujärjestelmälähtöisestä ajattelusta, jota on määrittänyt palvelujen tuottamisen logiikka. Ikäihminen nähdään ensisijaisesti palvelutarpeen kautta mihin koko muu elämä asumisen tiloissa kietoutuu. Paikallaan vanhenemisen -politiikka on ohjannut arvioimaan koteja mahdollisina tai toteutuneina hoidon ympäristöinä tai ennakoimaan ikääntymiseen liittyviä toimintakyvyn muutoksia niin, että palveluiden tarvetta voidaan lykätä mahdollisimman pitkään erilaisin varautumistoimenpitein.

Kun ongelmalähtöisyyden sijaan ikääntyneiden asumista ja siihen liittyviä palveluita tarkastellaan ikäystävällisyyden kautta, tulee heti myönteisempi vire. Ikäystävällisessä asumisessa heikentynytkin toimintakyky on voimavara, joka tukee asukkaiden aktiivisuutta ja hyvinvointia. Ikäystävällisyys korostaa ympäristön viihtyisyyttä ja helppoa hahmotettavuutta esteettömyyden ja turvallisuuden lisäksi. Myönteisiä kokemuksia synnyttävässä ympäristössä on hyvä elää vanhanakin, etenkin jos tärkeimmät palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Yhteisöllisyyden voima

Yksin asuminen on iäkkäänä yleistä: 75 vuotta täyttäneistä yksin asuu lähes puolet. Iäkkäiden asumismuotojen kehittämisessä yhteisöllisyyden edistäminen on ollut viime vuosina keskeinen tavoite, jolla pyritään selättämään turvattomuuden tunnetta, yksinäisyyttä sekä vähentämään palveluiden tarvetta.  Yhteisöllistä asumista tai asumisyhteisöjä on syntynyt aluksi lähinnä iäkkäiden oman aktiivisuuden tai järjestöjen kautta. Nykyisin myös rakennusliikkeet ja palveluiden tuottajat toteuttavat elinkaarisen asumisen kohteita, joissa samassa korttelissa tai rakennuksessa on saatavilla sekä asuntoja että palveluita asukkaiden vaihtuvien tarpeiden mukaan.

Yhteisöllisessä asumisessa tavoitellaan kannattelevaa yhdessä elämistä, jossa yhteisöllisyys ei muodostu pakottavaksi vaan se on valittavissa oleva vaihtoehto. Muodostuakseen yhteisöllisyys tarvitsee yhdessäoloon soveltuvia tiloja ja yhdessä tekemistä sekä sisällä että ulkona. Yhteisessä toiminnassa on helppo kohdata ja oppia tuntemaan toisia. Samalla tulevat erilaiset osaamiset ja taidot esille, joiden pohjalta yhteisö kehittyy edelleen asukkaidensa lähtökohdista.

Muistava asuinympäristö

Muistisairaudessa tiedollisten toimintojen hiipuminen on pelottavaa ja irrottaa ihmistä ympäristöstään. Muistiystävälliseen asuinympäristöön on upotettu asukkaiden muistia herätteleviä ja tukevia piirteitä. Ympäristön ymmärrettävyys on muistisairaille ihmisille tärkeää. Ymmärrettävyyttä auttaa ympäristön selkeä ja johdonmukainen rakenne, jonka avulla voi päätellä missä on, minne mennä ja kuinka toimia. Tuttuus auttaa selviämään ja rutiinit hoituvat vanhasta tottumuksesta. Asuinpaikan muutoksen yhteydessä huonekalujen lisäksi muuttokuormaan kannattaakin pakata totutut toimintatavat.

Muistiystävällisessä asuinympäristössä on vaivattomasti tulkittavaa aistittavaa tietoa ohjaamassa toimintaa ja tuottamassa elämyksiä. Viihtyisillä pihoilla luontokin on lähellä. Esteettisesti miellyttäväksi koettu ympäristö on muistisairaiden elämänlaadulle tärkeää. Heillä on usein taito havaita ympäristön kauniit yksityiskohdat ja pysähtyä nauttimaan niistä.

Käräjätörmästä mallia   

Käräjätörmälle on rakentumassa monisukupolvinen yhteisökylä, jonka suunnittelussa ikääntyneiden ja erityisesti muistisairaiden hyvää asumista edistävät tekijät otetaan huomioon. Uudenlaisena asumiskonseptina Käräjätörmä avaa väylää ikä- ja muistiystävällisen asumisen valtavirtaistumiselle.

(HANKKEEN KOMMENTTI: Erja Rappe on kirjoittanut bloginsa maaliskuun alussa, jolloin ei vielä ollut tiedossa, millaisiin muutoksiin korona-epidemia yhteiskuntamme saa. Me kuitenkin uskomme koronan jälkeiseen aikaan ja vaalimme edelleen unelmaa ikä- ja muistiystävällisestä asumisesta ja Käräjätörmän monisukupolvisen yhteisökylän roolista tämän edelläkävijänä.)

Erja Rappe
MMT, dosentti, vanhempi tutkija
Ikäinstituutti