Agilitytuomarina toimiva Salme Mujunen on vieraillut lukuisissa koiraseuroissa ja aistinut näissä yhteisöissä monenlaista ilmapiiriä. Blogissaan Salme Mujunen pohtii, mikä erottaa positiiviset yhteisöt negatiivisista. Teksti on ensimmäisen kerran julkaistu Salme Mujusen omana facebook-päivityksenä 17.12.2019.

Hyvän ilmapiirin yhteisöt

Olen kuluneen viikon aikana pohtinut, mistä hyvähenkiset joukot syntyvät ja mitkä ovat ne elementit, joista se rakentuu? Vikoja ja ongelmia on vaivattoman helppo havaita, mutta toimivien yhteisöjen rakennuspalikat jäävät yleensä määrittelemättä. Mutta jotain taikaahan sellaisissa joukoissa on, joissa ihmisten on yksiselitteisen hyvä olla ja toimia. Mitä se jokin voisi olla?

Olen saanut vuosien varrella tuomaritehtävissä vierailla tosi monissa, ja agilityn viitekehyksessä jopa lähes kaikissa Suomen koiraseuroissa. Olen kuulostellut tunnelmia, kokenut ja aistinut, miten yhteisöt ovat ottaneet minut vastaan. Olen kohdannut jäätäviä yhteisöjä, joissa olen ollut pelkästään pakollinen paha. Ja olen kohdannut lämpimiä, välittäviä ja hyvää yhteisöllistä asennetta huokuvia yhteisöjä. Olen myös havainnut, kuinka yhteisöt ovat muuttuneet ajan kuluessa ja vuosien virratessa. 

Positiivisen ilmapiirin salaisuus

Jotkut yhteisöt ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen sillä, että niiden ilmapiiri on poikkeuksellisen positiivinen. Mikä on niiden salaisuus? Yhden selityksen olen löytänyt. Ja luulen, että juuri se yksi synnyttää myös ne kaikki muut hyvän yhteisön tunnusmerkit.

Kaikkia hyvän ilmapiirin yhteisöjä tuntuu yhdistävän ihmisten asenne erilaisuuteen. Tai oikeastaan se, ettei niissä edes lähtökohtaisesti ole olemassa asennetta erilaisuuteen, sillä ne joukot koostuvat hyvin erilaisista ihmisistä. Erilaisuutta ei niissä ole, koska erilaisuus on oletusarvo, joka tulee hyväksytyksi sellaisenaan.

Erilaisuuden aito hyväksyminen tuottaa yhteisön, jossa jokaisesta yhteisön ihmisestä ajatellaan kauniisti, jokaiselle puhutaan nätisti, jokaista autetaan, jokaisen toimintaa arvostetaan. Hyvät käytöstavat näyttävät olevan seurausta siitä, että ihmisistä ajatellaan hyvää. Ihminen kun tuntuu muuttuvan sellaiseksi, minkälaisena yhteisö hänet näkee.

Hyvähenkiset joukot tuntuvat olevan vapaita hierarkisuudesta. Ne eivät edes määrittele ihmisiä ”samanlaisiksi” tai ”erilaisiksi”. Ei ole ”meitä” ja ”muita”. Niissä jokainen ihminen on ihminen. Hyvään, toimivaan yhteisöön on näin sisäänrakennettu kauniilla tavalla ihmisarvon kunnioitus. Yhteisö ei luokittele toimijoitaan, eikä sen ulkopuolella – esimerkiksi toisissa seuroissa toimivia – toimijoita. Kun luokittelu puuttuu, puuttuu myös hierarkiset rakennelmat – kaikenlainen ihmisiä eriarvoistava toiminta ja kohtelu.

Kun yhteisö ei rakennu luokittelulle, puuttuvat siitä myös ne ilmiöt, jotka saavat käyttövoimansa luokittelusta. Sellaisessa joukossa ei ole kiusaamista, mustamaalaamista tai takanapäin tapahtuvaa panettelua. Ei eleitä tai ilmeitä, jotka karkottavat ja ulossulkevat ihmisiä.

Negatiivisen ilmapiirin ylläpitäjä

Negatiivisten yhteisöjen ongelmat näyttävät kumpuavan hierarkkisuudesta. Riittää, että joku tai jotkut tuovat yhteisöön ihmisten välisen epätasa-arvoisuuden ja loput ongelmat rakentuvat kuin itsestään. Yhteisö sairastuu, jos sen jäsenet eivät enää näe toisiaan yhdenveroisina, vaan alkavat vertailla heitä: kuka on yhteisölle tärkeämpi, kuka tekee enemmän, kuka tekee paremmin. Yhteisöön syntyy klikkejä, joissa toimijat alkavat jakaa toisiaan ”meihin” ja ”muihin”. Yhteisöt sairastuvat hierarkiaan.

Yhteisö voi nopeastikin sairastua sellaisista valtaan rakastuneista henkilöistä, joille valta ei merkitse vastuunkantamista, vaan statusta. Se mahdollistaa asettautumisen yhteisössä muiden yläpuolelle ja palvelee vain henkilökohtaisia intressejä.

Hierarkiahakuiset ihmiset korostavat teoissaan ja toiminnassaan ihmisten jakoa eriarvoisiin toimijoihin. Heille ihmisen arvo ja se, miten heitä kohdellaan, määräytyy statuksen perusteella. Jotkut hierarkiaorientoituneet henkilöt korostavat samanmielisyyttä – eri tavoin ajattelevat ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti alempiarvoisia kuin he itse. Joillakin luokitteluperuste on muiden taloudellinen asema, jolloin oman lompakon paksuus toimii jakolinjana. Jotkut luokittelevat koulutusasteen, toiset sosiaalisen pääoman mukaan. Yhteistä kuitenkin kaikille luokitteluille on se, että luokittelija ei näe muita ihmisiä tasa-arvioisina. Se, miten heitä kohdellaan, riippuu statuksesta – se määrää, katsotaanko muita ylös- vai alaspäin.

Hierarkisuus näkyy kaikessa ja vaikuttaa kaikkeen. Hierarkisissa yhteisöissä taistellaan paikasta auringossa, oikeudesta katsoa muita alaspäin. Aletaan puolustaa paikkaa ja asemaa. Ei siksi, että asema mahdollistaa toimimisen yhteisön hyväksi ja sitä eteenpäin vieden, vaan koska se tuottaa tunteen vallasta ja mahdollistaa epätasa-arvoisen toimintakulttuurin ylläpitämisen.

Hyvän ilmapiirin yhteisöjen tunnusmerkit

Nykymaailmassa ihmiset arvostavat yhteistä toimijuutta ja haluavat viedä yhdistyksiänsä eteenpäin, koska ne perustuvat yhteiselle intohimolle, koiraharrastamiselle.

Koirayhdistyksissä hyvissä yhteisöissä koirat yhdistävät ihmisiä. Niissä ei kysytä, mitä teet työksesi, mitä puoluetta äänestät tai mihin uskontokuntaan kuulut. Jokainen tulee yhteisöön omana itsenään ja toimii samalla viivalla muiden kanssa. Siksi yhteisöt eivät enää nykyaikana yleensä rakennukaan hierarkisuudelle, eivätkä toimi sen periaatteiden mukaan. Hierarkisuus on jäänne menneistä ajoista, mutta valitettavasti se kuitenkin elää vielä tänäkin päivänä liian vahvana.

Hyvähenkiset yhteisöt ovat vapaita hierarkioista. Niissä on kyllä vastuunkantajia, mutta vastuunkantajat eivät asemoi itseään, eivätkä muita sen perusteella. Ehkä juuri tästä syystä näiden yhdistyksien ilmapiiri on raikas ja terve – niissä on jokaisen helppo olla ja toimia, sillä niissä jokainen yhteisön jäsen on samalla viivalla muiden kanssa. Siksi niihin kehittyy yhteishenki, jossa jokainen pystyy ajattelemaan toisista hyvää ja jossa jokainen vuorostaan peilaa yhteisöön takaisinpäin sitä samaa hyvää. Hyvästä tulee yhteisön käyttövoima, joka kasvaa ja levittäytyy koko yhteisöön.

Kun tällaiseen yhteisöön liittyy päiväksi tai pariksi mukaan, huomaa itsekin, kuinka hyvän ympärille rakentunut hyvä toimintakulttuuri tarttuu.

Kun yhteisö vastaanottaa sinut mukaan yhdeksi toimijaksi, sinä alat toteuttaa sitä ennustetta, joka sinulle annettiin: sinä arvostat yhteisöä, haluat tehdä työsi hyvin, haluat olla mukana lisäämässä sen hyvää ilmapiiriä, haluat sen hyvinvointia. Huomaat, että astelet joukon mukana kevein askelin ja hymyillen. Ja koska koet hyvää oloa ja iloa, haluat myös osaltasi jakaa sitä.

Siinä se. Hyvän ilmapiirin yhteisö tuntuu siis rakentuvan hyvistä, hierarkiavapaista vastuunkantajista ja erilaisuutta ja ihmisarvoa aidosti arvostavista ihmisistä. Vai mitä?

Salme Mujunen
FM, tietokirjailija, eläintenkouluttaja ja agilitytuomari
www.koirataito.fi