Käräjätörmän monisukupolvisen yhteisökylän työntekijät Riitta Birck ja Tuula Pesonen pohtivat yhteisöllisyyttä

Matkalla yhteisölliseen alueeseen

Olemme tehneet työtä Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä -hankkeessa (STEA 2018 – 2021) nyt reilun vuoden. Työtapoihimme kuuluu osallistaa asiasta kiinnostuneita ihmisiä suunnitteluun Hyvän asumisen työpajoissa sekä muissa kohtaamisissa. Olemme selvittäneet ja saaneet ideoita siitä, mitä ihmiset toivovat asunnoilta, yhteisiltä tiloilta ja piha-alueilta. Lisäksi eri opiskelijaryhmät ovat tehneet ryhmätöitä ja suunnitelmia asiaan liittyvien teemojen pohjalta. Näitä tietoja hyödynnetään asumis- ja palvelukorttelin sekä yhteisökylän suunnittelussa.

Tuula:

Monet ovat myös miettineet, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa tulevassa yhteisökylässä. On mietitty, mitä se vaatii asukkaalta ja mitä se vastaavasti antaa asukkaille. Kaikkia vastauksia ei vielä ole, koska yhteisöllisyys syntyy siihen osallistuvista ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Luin Aino Ruskomaan pro gradu- työtään, jossa hän oli muun muassa selvittänyt mitä yhteisöasuminen ja yhteisöllinen asuminen tarkoittavat. Nämä ovat käsitteitä, joita molempia käytetään, mutta niistä löytyy eroavaisuuksia. Ruskomaan (8, 2018) mukaan yhteisöasuminen velvoittaa ja tuo asukkaille enemmän vastuita kuin yhteisöllinen asuminen. Molemmissa on asukkaille suunnattuja yhteisiä tiloja, joissa voidaan järjestää erilaista toimintaa yhdessä, mutta yhteisöllisessä asumisessa toiminta ei ole niin tavoitteellista, kuin yhteisöasumisessa (Ruskomaa 8, 2018).

Käräjätörmän monisukupolvisen yhteisökylän kohdalla puhumme yhteisöllisestä asumisesta eikä se sisällä asukkailta suuria velvoitteita. Käräjätörmässä yhteisöllisyydessä on kyse enemmänkin asukkaiden välisistä vapaaehtoisista kanssakäymisistä. Nähtäväksi jää, mitä se tulee olemaan ja miten se syntyy?

Riitta:

Hyvä kysymys. Mieleeni nousee kaksi kuvaa.

Ensimmäinen kuva vuodelta 2002 Poughkeepsiestä Yhdysvalloista.
Olen useamman viikon koulutuksessa ja viikonloppuna päätän lähteä juoksulenkille läheiseen puistoon. Vastaan tulee toinen juoksija ja säikähdän. Syystä, että hän tervehtii minua ystävällisesti.  Emme tunteneet toisiamme, mutta hän osoitti näkevänsä minut.

Toinen kuva marraskuulta 2019 itä-Tampereen lenkkipoluilta.
Kävelen kolmen koiran kanssa, kun yhtäkkiä tajuan, että takaani tulee juoksija. Alan koota koiran remmejä lyhyemmälle, että juoksija pääsee sujuvasti meidän ohi. Yhden koiran kohdalla vähän myöhästyn ja lenkkeilijä melkein hyppää koiran yli. Kohdallamme hän ei hidasta, pysähdy, saatikka sitten katso tai puhu. Hän vaan juoksee eteenpäin, ihan kuin meitä ei olisi olemassa samalla reitillä.

Yhteisöllisyys alkaa siitä, että näemme toisemme

Työksemme pohdimme, tutkimme ja rakennamme alueellista yhteisöllisyyttä. Haasteena on, miten sitä luodaan ja rakennetaan sellaiseksi, että ihmiset kokisivat asuinalueellaan turvallisuutta, tuttuutta ja jouhevaa naapuruutta, jos ainut asia, mikä heitä kaikkia yhdistää, on asuminen samalla alueella.

Voisiko alueen yhteisöllisyys alkaa siitä, että olemme toisillemme olemassa? Esimerkiksi, että tervehtisimme asuinalueemme naapureita ja vastaantulijoita? Voisiko se olla alku yhteisöllisyyden syntymiselle?

LÄHDE: Ruskomaa, Aino. 2018. Yhteiskahveja ja teatteriretkiä – asumisen yhteisöllisyys ja sen alueellinen vaihtelu Helsingin Setlementtiasuntojen vuorataloilla. Pro gradu -tutkielma. Aluetiede. Kaupunkimaantiede. Helsingin Yliopisto  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/273598/Graduainoruskomaa.pdf

Riitta ja Tuula

Riitta Birck, yhteisökyläkehittäjä & Tuula Pesonen, yhteisökyläkoordinaattori